Heräämispolkuani vapaasti kuvaten

Kuka olen nyt ?

Synnyin 1971 työläisperheeseen, Naimisissa oltiin n. 22 v ja ollaan erottu, mutta sovussa ja ”yhteistyö- sparraussuhteessa” exän, lasten 2 kpl, 13 ja 16 v, suhteen. Kissakin on ja 16 v hänkin.

Polkuani:

Nyt noin 24 vuotta olen aktiivisesti valon asioita tutkinut työelämässä ja työelämän rinnalla elämässä. 

Ikäni olen ollut ”haaveilija” ja ”taivaanrannan maalari” ja tähtitaivas on aina kiinnostanut Carl Saganin Cosmossarjasta buustia saaden. Eikä vähitenVangeliksen Alphan ym. musiikin takia sarjassa.

Sinnikkyys eli sisu on luonnehdintana mainittu. Asperger diagnoosia olen työterveydestä kysynyt… määrittämättömänä sopeutumishäiriönä…, mutten ole saanut, kun ei ollut tarpeeksi vakavia kielellisiä ym. työelämän vaikeuksia. 90-luvun alkuvuosina heräsin varmaan enemmän, kun TV-stä näkyi ”extraordinary”-sarja ja Juhan Af Granin töitä jne.  Itsekin näin lenteleviä ”tähtiä” 90 luvun alussa ja olkapäihin ”koputeltiin” (elohiiri) ja niille annoin merkitykset kyllä -oikea ja ei - vasen. Loppuivat sitten vähitellen 90 luvun edetessä.

Hurjan unihalvauskokemuksen jälkeen avautuneeseesnetsintä Polkuuni on kuulunut Teosofiaa, Urantiaa, kanavointeja enkuksi, Kryonia, Raamattua ja jäsentyneenmpänä etsintänä  Crimson Circleä (Shaumbrana 17v + SES Nov 2020 ja Treshold- July 2021 -kurssit) Kristustietoisuutta, Steineria ja  Laotsea: Tao Te King + Kanavoinneista (~kaikkea). Nykyään ymmärrettävinä minulla ovat Suomishamaanit Sampo Lämsä, Antti Häyhä, Anu Heinineva jne.

Työelämäpolkuun on kuulunut aluksi koodaamista, optiikka- ja instrumenttisuunnittelua vuodesta 1998 ja viime vuosina innovointia ja verifiointia eli ”tutkivaa, kokeilevaa leikkimistä” - optiikkaleegoilla (Thorlabs) ja simuloinneilla.

Mestareina pidän henkilöitä, joista maailmaan jää ikuisia jälkiä ja joiden jäljet ovat laadultaan inspiroivia, muita olioita kunnioittavia ja muiden vapautta lisääviä ja vapaamman elämän suuntaan orientoituneita planeetan ja luomakunnan parhaaksi. Ja haastettahan riittää.

Muinaiset mestarit alkavat olla kiistattomia, mutta nykyisistä mainitsen ehdolle Steinerin, Teslan?, J. Krisnamurtin, Moojin, Tollen jne. (paikallisista puhumattakaan). Tuoreimmat lienevät aina aikalaisten mielissä kiistellyimpiä, mutta J. Krishnamurtin mustavalkoiset ym. videot tuubissa alleviivaisin.

Mutta,

näistäkään tiedoista tai heräämisistä ei pidä identiteettiä itselleen liikoja rakentaa - pirstottavaksi. 

Identiteettikerrosten kuorimiselta tuntuu tämä siirtymäaika.

Irtipäästämisen iloa ja Ho'oponoponoa!

Sateenkaarisillalle ei ole pääsyä Syyllisyyden, Häpeän, Pettymysten ja Katumusten kanssa. Niille Ho’oponoponoa tai Isämeidän…

Syyllisyys velvollisuudentunnon muodossa heitetään sitten 5D-sillalta, kun siellä ollaan, kuten Tunnekukka Hannah Rohkean videossa muistaakseni totesi.

Ei ole sillalle asiaa mahtavuudenkaan kanssa.

Epäilyn luksusta ei ole Valtamerilaivan (vapaa Sielu) kapteenina.

Tunnepuhdistustvuoristorataa olen kokenut varmaan yli 15 vuotta. Se voi kestää 5v, 10v, 20v tai 40v. 

5 hyvinkín riittäisi ja tuntuu syvimpiä pohjamutia kynnettävän vieläkin viime kuukausina

Siitä selviää Itsemyötätunnolla = "Näkemällä" Traumansa ja päästämisellä irti ja irtipäästämisen jälkeen sitten ei ole taakseen katsomista. Antti Häyhää siteeratakseni jotenkin, että ”tärkeintä on se mitä olemme nyt”. Ja ~äärettömällä armollisuudella itselle...

Tunnepuhdistus näyttää tulevan kylläkin lomittuen

"Heräämisen" ja tiedollisen perille pääsemisen jälkeen.

Nämä heräämistepit ovat luonnolisia prosesseja, joita voi vaan jarrutella esim. vastustamalla ja kiroten ja  peläten tunteitaan ja tunnereaktioitaan.

Tunnepuhdistuksen jälkeen tulee oivaltamisen salliminen - meille joillekin se vaikein osuus.

Se on tilana  toiminnassa Tuomitsematon/Valintoja tekemätön tarkkailu (J. Krishnamurti) 

eli Hyväksyvä Havainnointi (E. Minkkinen) - penkkeily kuten Adamus sanoo.

Varsinkin, kun mikään muu ei toimi ...eli aivan kaiken salliminen myös itsensä, semmoisena kuin on.